auto

Minä rakastan kaikkea isoa. Ainoa minkä toivoisin elämässäni olevan pienempi, on oma perseeni. Ja mikä uskomattominta, minulla on helvetin hieno olo siitä, että sain käyttööni tälle viikolle jumalattoman ison auton. Sellaisen mitä saan ajaa vaivaisella b-kortillani, mutta jossa tunnen itseni jumalaksi. Olen muita ylempänä edes siinä istuessani. Heh. Kuskin paikalla istuessani ja rockia huudatellessani, tulee mieleeni väkisinkin savuke. Oi miksi minä en saa polttaa siinä autossa. Miksi.

Luulen, että ajaessa tupakointi on josatain syystä mielestäni paras asia jota voi housut jalassa tehdä. Nautinnollista ja rentouttavaa. Rakastan myös autoilua. En mistään hinnasta luopuisi isoista moottoreista, pienestä vihellyksestä konepellin alla ja siitä vauhdin hurmasta, vaikka kaikki maailman viherpiipertäjät olisivat minua vastaan.

Siinä myös syy, miksi aloin lihoa saatuani kortin. En kehdannut pientäkään matkaa enää kävellä kun olin rakastunut autooni. Naurettavan kuuloista, mutta jollain se rakkaus on tyrehdytettävä.