Olen elänyt hiljaiseloa ja paiskinut duunia 24/7. Siellä kävi jopa yhtenä päivänä mies, jonka vuoksi olisin voinut lukita kaupan ovet ja pistää ranttaliksi. Naminami mikä mies.
Lauantaina tulin töistä kymmenen jälkeen ja ulko-oven avattuani vastaan tulvi järjetön meteli. Mies oli oikein päättänyt kutsua meille porukkaa laumoittain kyselemättä minulta mitään.
Ensimmäinen ajatus oli; nyt kaikki ulos. Kahdessa sekunnissa olin kuitenkin työntänyt omat kaljani kylmään ja siirtynyt sohvalle mukavaan asentoon, mainitsematta kenellekään mitään. Tämä kaikki siksi, ettei minun tarvitse lähteä ajamaan enää autolla metriäkään.
Kolmeen asti sinnittelin pitäen silmiäni auki hammastikuilla ja sitten räjähdin. Ihan pelkkää väsymystäni ilmeisesti. Äijät lensivät kaaressa ulko-ovesta ja musiikki hiljeni kummasti kun aloin rääkyä. Tunsin itseni aikamoiseksi nartuksi, mutta kai minullekin on suotava rauha omassa kodissani?
Jostain syystä en ole koskaan pitänyt yllätyksistä. Varsinkin yllätysvieraat saavat minun puolestani jäädä ulos seisomaan, en varmasti avaa ovea jos ei ole ihan pakko.
Sunnuntaina kuuntelin paljon gäägää-kakkavaippajuttuja puolella korvalla ystäväni luona. Jostain syystä siellä oli mukava käydä aika usein tupakalla.
Mies avasi suunsa eräänä hyvin aurinkoisena päivänä ja olin vähällä säikähtää.
Tekstit
4 vuotta sitten
2 kommenttia:
Gäägää :D
Miksen mä ole aiemmin löytänyt sua? Viihdyin ihan törkeen hyvin. Erityisesti rakastin tota yllätysvieraita koskevaa kohtaa. Mua aina moititaan, kun en avaa ylläripylläreille ovea, mutta munkin mielestä siihen on täys oikeus. Ei tänne voi vaan paukata millon huvittaa.
totta! aina pitää toitottaa kaikille mummuille ja muille että soittakaa nyt ennen tuloanne, mielellään ainakin tunti aikaisemmin.
Lähetä kommentti