Satuin eilen lähtemään ostoksille tarkoituksena kierrellä muutamakin kauppa läpi ihan vain ajan kuluksi. Ystäväni änkäytyi väkisin mukaan kyselemättä minulta mitään. Ajattelin kerrankin saavani vähän keskusteluseuraakin reissulle, mutta toisinpa kävi. Ystäväni on niin raskaana. Kaikki vaivat ja muut pistetään raskauden piikkiin. En tietenkään ymmärrä itse koko hemmetin raskausvaivoista mitään kokemuksen puutteessa, mutta kyllä minua alkoi rassata se valitus. Jos itse tunkeutuu mukaan niin silloin se on vaan kiltisti jaksettava kulkea mukanani tai jäädä kesken matkan pois.
Heti alkumatkasta alkoi valitus, ettei hän ole syönyt kunnolla ja alkaa heikottaa. Olenko minä siihen syyllinen? Sitten alkoi masuasukki temmeltää niin, että oli päästävä istumaan (tytön massu ei ole vielä kovin suuri, toukokuussa laskettuaika), sitten tuli huono-olo ja marina vain jatkui. Kuuntelin sitä melkoisen pitkään, ennen kuin näin kauppakeskuksessa penkin johon tyrkkäsin tytön istumaan ja työnsin suklaata kouraan. Siinähän sitten istut niin kauan, että olen rauhassa kiertänyt kaupan ympäri. Kyllähän se siitä loukkaantui, koska raskaana on niin hemmetin etuoikeutettu valittamaan. Näinhän se menee.
Tällä hetkellä suurinosa läheisistä ystävistäni on raskaana. Kuuntelen kiltisti sitä vauvalirkutusta ja närästysoireita tympääntyneenä. Minulla vain ei ole mitään puhuttavaa enää näiden mammojen kanssa. Minua ei kiinnosta puhua pukluista ja ripulista kahvipöydässä, eikä supisteluista ja pahoinvoinnista kauppareissuilla. Minä haluan juoruta turhanpäiväisiä höpötyksiä tyttöjen kesken viinapullon äärellä. Minusta ei kai koskaan kasva aikuista vaikka ikä siihen jo sallisikin.
Illalla mieheni ystäviä tuli meille saunomaan. Innostuin itsekin ottamaan muutaman oluen ja pari pulloa viiniä vaikken ukkoporukkaan jaksanutkaan liittyä, istuin mielummin iltaa yksin mikä oli hyvin harvinainen tapaus minun kohdallani.
Jokatapauksessa sain itselleni aikaan krapulan. Ehkä unikrapulan, mutta olo on kuitenkin epämääräinen. Kaiken lisäksi minulla on tänään iltavuoro, joka tarkoittaa luultavastikin sitä, että menetän hermoni kaljarallissa.
Tekstit
4 vuotta sitten
3 kommenttia:
Heh, en jaksaisi minäkään kuunnella valitusta koko päivää. Olen muutenkin sellainen hätähousu, että tylsistyisin kuoliaaksi, jos pitäisi jokaisen kävellyn metrin jälkeen pysähtyä penkille lepäämään. Mitäs shoppailua se sellainen on?!
Täällä toinen, joka ei jaksa keskustella suonikohjuista ja supistuksista. Siksi ennemmin välttelen raskautuneiden seuraa.
Toisaalta tilanne ei paljon helpota masuasukin (kuka helvetti on keksinyt noin karmivan sanan) ulostautumisen jälkeen. Sen lisäksi että kaikki on gäägää ja kakkavaippaa, pitää tietenkin retkottaa sitä rumaa ja rupista rääpälettä sylissään ja kehua miten gäägää ja hellanlettasihQu se kakara on. Rehellisesti voin sanoa nähneeni eläessäni vain kaksi kaunista vastasyntynyttä.
Lapselliset saavat vapaasti kasvattaa tämän kommentin seurauksena palkokasvitarhan hengitysteihinsä. Minulla on oikeus olla pitämättä muiden ihmisten lapsista.
Sinut on haastettu blogissani. :)
Lähetä kommentti