rennot kännit

Keuhkoon sattuu, kurkkua kuivaa ja hengitys haisee eksoottiselta kolmen hammaspesunkin jälkeen.

Vihdoin eräs vanha ystäväni sattui tulemaan käymään kotiseuduillaan ja pääsin oikein tyttöjen kesken ulos. Kyllä se on niin mukavaa. Tuli ehkä juoruttua koko vuoden edestä, poltettua tupakkaa turhan paljon ja juotua pää täyteen.

Ystäväni lähti konttailemaan kotiin jo ennen pilkkua, mutta itse en malttanut luovuttaa vaan jäin jutustelemaan tuttujen kanssa. Pilkun jälkeen istui tupakkahuoneessa viereeni se sama mies joka on vetänyt minua puoleensa monien vuosien ajan, mutta suutelua pidemmälle en ole koskaan ehtinyt hänen kanssaan. Tällä kertaa mies oli niin humalassa, että pyörähti lähestulkoon syliini ja kuolasi korvaani epämääräisiä lauseita joista en ihan varmasti saanut selvää.

Pian tipahdin todellisuuteen kun joku misukka tuli ilmoittamaan jätkälle, että olis nyt lähdössä. Katselin huvittuneena misukkaa, että noinkohan tuolta mieheltä enää mitään irtoo ja toivotin hyvää yötä molemmille. Miespä ei ollutkaan ihan lähtökuopissaan vaan juoksi MINUN perääni pyytäen minut syömään seuraavalle päivälle, että ehdittäisiin rupatella. Huikkasin vain takaisin, että eikun viestiä pistämään jos muisti aamulla alkaa palailemaan. Aina mulle ruoka kelpaa hyvässä seurassa, kun tiedän että tarkoitus ei ole ostaa minua sänkyyn (vaikka menisin sinne mielelläni jos voisin).


Kotimatkalla mietin, että taasko piti olla niin typerä ja antaa kiusata itseään. Miksi sitä ei voi vaan moikata ja kävellä ohi.


Krapulapanetus on jotain ihan sairasta ja vielä sairaampaa on se, ettei mieheni ymmärrä vinkkejäni eikä edes sitä jos kokeilen sanoa suoraan. Typerä kuin saapas, vai miten sitä sanotaan.