Ja niinhän siinä aina käy, että pahoista teoistaan jää aina kiinni. Mies teki virheen. Pahan virheen. Olen minäkin viettänyt aikanani kaksoiselämää ja tiedän kaikki ne niksit ja jipot millä puolison saa uskomaan sinisilmäisesti höpöhöpö-juttuja, enkä koskaan jäänytkään kiinni. Tosin menetin kiinnostukseni molempiin miehiin ja lähdin seikkailemaan yksin maailmalle. Minun miespä se ei tiedä näistä minun menneistä toilailuistani ja kuvittelee minuakin yhtä sinisilmäiseksi ja helpoksi. Ei mene läpi vaikka sitä esitänkin.
Miehelläni todellakin on säpinää selkäni takana. Tai niin hän luulee. Samainen suttura on aiheuttanut elämässäni ennenkin ongelmia, niin myös monelle muulle. Aika selkärangaton haahka ja vielä tyhmempiä ovat miehet, jotka uivat siihen helvetin reikäiseen verkkoon ja jäävät siihen kiinni. Ja tuo haahka kuvittelee vieläpä, että voi tulla milloin vaan jutustelemaan kanssani. Tietysti jutustelen hänen kanssaa asiallisesti ja hiukan irvaillenkin. Ei hän tajua mitään.
En tarkalleen tiedä mitä se peli oikein on, mutta otan siitä kyllä selvää ja voin taata, että meno sen jälkeen ei ole kuten saduissa. Mutta nyt jatkan esittämällä tyhmää ja sinisilmäistä avovaimoa. Voihan olla, että olen vainoharhainen. Vaikka yleensä aavistukseni osuvat kohdalleen. Liian usein.
4 vuotta sitten
2 kommenttia:
voi mitä energian tuhlausta, mun miälest
perustelisitko vähän?
Lähetä kommentti