keskiviikko 7. tammikuuta 2009

pala minua

Joku naksahdus päässäni sai minut jättämään kaiken taakseni, jopa silloisen poikaystäväni. Olisi pitänyt ymmärtää perääntyä jo siinä vaiheessa kun olin aamu seitsemään asti vongannut hotellihuoneessa mieheltä seksiä, tuloksetta. Kun sen yön jälkeen menin kotiin silloisen poikaystäväni räksytettäväksi, minun olisi pitänyt ymmärtää mistä puusta miehet on veistetty. Mutta minä en ymmärtänyt. Viskasin silloisen poikaystäväni ulos kämpästäni, toivotin hauskaa loppuelämää myös hänen äidilleen ja ryömin toisen miehen syliin.

Alku oli liiankin dramaattinen. Ja lisäksi mies onnistui pehmentämään aivoni lahjomalla minua. Ja nyt olen tässä. Paskassa parisuhteessa, täysin hermoromahduksen partaalla eikä ulospääsyä ole tiedossakaan.

Nyt sitä kärsitään siitä tyhmyydestään. Mutta parempi olla jälkiviisas kuin tyhmä loppuun asti.

Alkoholisoidun, jäädyn sisältä, kivetyn ulkoa. Ja kaikenlisäksi elän helvetinmoisessa puutteessa.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Mä olen miettinyt, mikä siinä on, että on helvetin jees ja julkisesti hyvin noteerattu pakkaus, mut sit omaa miestä ei kiinnosta tai se fiilistelee jotain sellasia asioita kuten "sun kanssas voi käydä niin älykkäitä keskusteluja."