auto

Minä rakastan kaikkea isoa. Ainoa minkä toivoisin elämässäni olevan pienempi, on oma perseeni. Ja mikä uskomattominta, minulla on helvetin hieno olo siitä, että sain käyttööni tälle viikolle jumalattoman ison auton. Sellaisen mitä saan ajaa vaivaisella b-kortillani, mutta jossa tunnen itseni jumalaksi. Olen muita ylempänä edes siinä istuessani. Heh. Kuskin paikalla istuessani ja rockia huudatellessani, tulee mieleeni väkisinkin savuke. Oi miksi minä en saa polttaa siinä autossa. Miksi.

Luulen, että ajaessa tupakointi on josatain syystä mielestäni paras asia jota voi housut jalassa tehdä. Nautinnollista ja rentouttavaa. Rakastan myös autoilua. En mistään hinnasta luopuisi isoista moottoreista, pienestä vihellyksestä konepellin alla ja siitä vauhdin hurmasta, vaikka kaikki maailman viherpiipertäjät olisivat minua vastaan.

Siinä myös syy, miksi aloin lihoa saatuani kortin. En kehdannut pientäkään matkaa enää kävellä kun olin rakastunut autooni. Naurettavan kuuloista, mutta jollain se rakkaus on tyrehdytettävä.

miehet

Iltalehden nettisivuille on listattu 9 vihjettä uskottomuudesta. Valitettavasti lähes kaikki osuvat minun mieheeni. Ensimmäisenä on kohta, jossa puhutaan seksin loppumisesta. En muista tarkalleen sitä päivää kun seksi väliltämme loppui, siitä on suoraan sanoen ihan helvetisti aikaa. Lopetin e-pillerit ehkä viime vuoden huhtikuussa niiden sivuoireiden vuoksi. Sen jälkeen ei ainakaan ole seksiä tippunut. Kohta vuosi ilman seksiä. Ymmärrän mieheni pelon pilleritöntä seksiä kohtaan, koska ensimmäinen kertamme oli semmoista säätöä että lopulta turvauduin jälkkäreihin. Kumi ei tunnu olevan meidän kummankaan juttu.

Seuraava kohta listalla koskee kännykän vahtimista. Sitä hän kyllä tekee jatkuvasti ja jostain syystä känny on aina pelkällä värinällä. Ensimmäinen avomieheni jäi kiinni tekstailusuhteesta juuri tuon vuoksi. Hän ei erityisemmin ollut mikään tekstailia, mutta yhtäkkiä olikin luuri äijän käsissä jatkuvasti naputeltavana. Eräänä aamuna äijän nukuttua tein sitten rikoksen ja lukaisin lukemattoman saapuneen viestin. Olipas imelää. Pakkasin kamppeeni ja muutin pois saman tien. Nykyinen mieheni on ovela, hän ei säilytä mitään viestejä eikä puhelutietoja. Ovelaa, mutta niin läpinäkyvää.

Kolmas kohta ei päde mieheeni. Hän kun ei puhu minulle tai kenellekään muullekaan laisinkaan. Puhuu jos on pakko. Tätäkin on jatkunut jo kuukausitolkulla ja minulla alkaa mennä hermo mykkään mieheen. Muutamaan kertaan olen hermostunut ja huutanutkin, että minä luulin saavani parisuhteen enkä kämppistä kun yhteen muutettiin.

Ja silloinpa tämä neljäs kohta listalla osuu mieheeni täydellisesti. Poissaoleva henkisesti ja fyysisesti. Tiedän kyllä, että tähän voi olla syynä hänen menneisyytensä, mutta mistä pirusta se taas on pukkassut pinnalle?

Viidennessä kohdassa puhutaan katoamisesta. Lasketaanko sekin katoamiseksi kun mies ei osaa avata suutaan kun lähtee johonkin. Mietin usein, että onkohan se nyt tunnin vai viikon siellä mihin ikinä lähtikään.

Loput kohdat ovat kyllä ihan puppua. Paitsi se yhdeksäs; outo tunne. Naisen vaisto on näissä asioissa lähes erehtymätön, paitsi jos kyse on sairaanloisen mustasukkaisesta persoonasta.

Tiedän tosin aikaisemmista suhteistani, että olen vaikea ja vittumainen nainen. Edellisen miehen työnsin ilmeisesti tietämättömästi toisen naisen syliin. Minä kun satun olemaan tunnevammainen eikä minulle voi puhua mistään. Niimpä marssi ukko toisen likan luo "keskustelemaan". Tosin tiedän kyseisen naisen olevan melkoinen pihtari, tuskimpa tuolta on piparia irronnut edes säälistä.

Minullekin on iskenyt tuo niin yleinen kirjoittamisen vaikeus. Onneksi typeristä miehistä keksii aina jotain ajanvietettä.

baari-ilta

Mulla on krapula. Harmillista koska ilta oli ihan paska. Päästyäni töistä join pullosta suoraan sivistyneesti niin paljon viina, että aloin huutaa omankin ääneni yli. Baarissa tapasin jälleen sen kaljun joka on saanut pöksyni kastumaan jo usean vuoden ajan. Harmikseni ei suuteluastetta pidemmälle ole koskaan päästy. Harmi. Eilenkin vain vaihdettiin pari sanaa ja silmäniskua ohimennen.

Kotiin päästyäni oksensin kolmesti. Ensimmäisellä ja toisella kerralla viinaa kaikissa sateenkaaren väreissä, kolmannella kerralla ilmeisesti pönttöön lopsahti maksani. En tiedä, mutta sitten helpotti ja sain unta. Nyt olotila on erikoinen, luulen että olen vieläkin humalassa.

duunari

Olen koko päivän kuullut asiakkaisen vittuilua ja ollut TODELLA lähellä sanoa takaisin jotain, joka olisi luultavasti ollut peruuttamatonta. Päivääni ei piristänyt yhtään se, että radiosta tuli k-marketin mainos "kauppias hoitaa homman". Siis mitä helvettiä, entäpä ne kaikki työntekijät? Kyllä tässä taas duunareita sorretaan ja pomot syntyy aina kultalusikka suussa.

Olen työurani aikana aina pyrkinyt pitämään suuni kiinni. Ottanut vastaan sen ihmisten vittuilun kuinka asiakaspalvelija on täysi nolla, pelkkä työntekijä. Mitäpä tekisivät nämä ihmiset jos ihminen sieltä tiskin takaa katoaisi ja tilalle tulisi automaatti. Valittaisivat. Ainoa puoli sillä automaatilla olisi, että sillä ei ole tunteita. Välillä luulen, ettei ole minullakaan mutta kyllä se vain kirpaisee jos suu supussa joutuu kuuntelemaan paskaa. Yritän aina puolustaa kyllä itseäni mahdollisimman asiallisesti. Muutaman kerran en ole siinä onnistunut ja asiakas on suuttunut. Takaisin on kuitenkin tullut, ehkäpä ymmärtänyt minunkin olevan ihminen.

Pelkään sitä päivää kun päässäni naksahtaa. Se on päivä, kun en säästele sanojani, en sääli itkevää asiakasta tai ota vastaan huonoja vitsejä. Tuo päivä tulee olemaan elämäni viimeinen työpäivä luultavasti. Tuon päivän jälkeen makaan pehmustetussa huoneessa tai lyijyn raskaan lukitun oven takana.

sormus

Minua kiinnostaa kamalasti mitä sormus vasemmassa nimettömässä tarkoittaa ihmisille. Tiedän ihmisiä, jotka pitävät sormusta sormessaan kertoakseen muille että on varattu, minä olisin mielummin pitämättä. Ei se kuulu tuntemattomille ihmisille missä tilanteessa suhteeni on tai onko sitä. Ei se oikeastaan kuulu kenellekään.

Huomaan liian usein töissä nuorten miesten flirttailevan kanssani, minusta se on piristävää hupia, mutta välillä se menee yli. Jokainen näkee, että minulla on sormus ja minulla on myös tapana tarkistaa se flirttailevilta miehiltä. Flirttailu itsessään on harmitonta, ei kylläkään kaikille. Onko sillä oikeasti väliä flirttaako varatun vai vapaan kanssa ja mitä miehet odottavat että vastaan flirttiin? Pitäisikö minun heti antautua takahuoneessa pullokorien päällä? Siltä se välillä tuntuu.

Sormusta voi pitää nimettömässään myös monesta muustakin syystä. Esimerkiksi siitä syystä, ettei kyseinen sormus sovi muihin sormiin. En tiedä onko se kovin yleistä, ainakaan miesten keskuudessa.

Baarissa näkee usein miehiä, jotka ovat ottaneet sormuksen pois sormestaan ja jäljellä on vain valkoinen ihokaistale joka kertoo kyllä tarpeeksi. Mies on joko juuri eronnut tai aikeissa pettää puolisoaan. Lähes aina käyn baareissa myös tämän saman keskustelun:
"onkos sinulla mies?" vilautan sormustani. "mutta tuonhan voi ottaa pois." tai "tuohan on vain hidaste" tai "minä pistän silmät kiinni niin en tiedä siitä mitään"

Asiakkaanani käy eräs hyvinkin potentiaalinen komea nuorukainen, jolla ei ole sormusta. Hänen flirtteihin voisinkin vastata vaikka millä tavalla, mutta tiedän että hän on luottokampaajani puoliso joten jäisi sen jälkeen hiukset leikkelemättä tai olisin hetkessä kalju.

Asiakkailta tulee useinkin katsottua vasen nimetön vaikkein henkilö mitenkään kiinnostaisi minua seksuaalisesti. Jostain syystä olen kovin utelias, että onko tuommoinenkin raasu naimisissa.

Katsotteko te koskaan onko ihmisillä sormusta ja miksi niin teette?

Jostain syystä tässä vaiheessa alan luulla, että minulla todellakin on käsifetissi.

kädet

Miehiä on ainakin kolmenlaisia. Nojoo otan sanani takaisin ja yleistän, että miehet ovat kyllä kaikki ihan samaa viljaa. Mutta lajittelen silti miehet ainakin kolmeen lokeroon. Nimittäin heidän käsiensä perusteella. Ei se ole ihan sama millainen tassu sieltä hihan alta pilkistää, ei ainakaan minulle.

Ensimmäinen miestyyppi omistaa normaalit miehekkäät kädet. Sormet ovat miehekkäät ja kämmenosa sen näköinen, että jotain muutakin on tehty kuin viilattu kynsiä. Tämä on kaikista vaikein tyyppi selittää ja eniten puoleensa vetävä.

Toisella miestyypillä on neitimäiset kädet, jotka saavat karvani nousemaan pystyyn. Vaikka mies olisi kuinka THE MAN, mutta hänellä olisi luihut sormet, ehkä vähän liian pitkät kynnet ja sirot kämmenet, en pystyisi harrastamaan seksiä hänen kanssaan silmät auki. Tuskin pystyisin edes keskustelemaan hänen kanssaan katsomatta koko ajan käsiä. Tällä miestyypillä on luultavasti muukin olemus tarpeeksi oksettava.

Sitten on nämä "nippu prinssinakkeja tökittynä päärynään". Paksut tynkäsormet, jotka näyttävät siltä kuin loppuisivat ennen alkuaan. Ällöttävät, en antaisi koskea itseäni.

Ja näihin tyyppeihin tekee erilaisia lisiä vielä kynsilakat, paskatahrat, ihottumat, karvat yms

En ensimmäisenä tuijota miehen käsiä ja pyrin välttämään katsomasta niitä, jos alkavat häiritä. Samalla tavalla voi häiritä mikä tahansa ruumiinosa, ei minulla ole mitään käsifetissiä.

neiti huuhkaja iskee jälleen

Ja niinhän siinä aina käy, että pahoista teoistaan jää aina kiinni. Mies teki virheen. Pahan virheen. Olen minäkin viettänyt aikanani kaksoiselämää ja tiedän kaikki ne niksit ja jipot millä puolison saa uskomaan sinisilmäisesti höpöhöpö-juttuja, enkä koskaan jäänytkään kiinni. Tosin menetin kiinnostukseni molempiin miehiin ja lähdin seikkailemaan yksin maailmalle. Minun miespä se ei tiedä näistä minun menneistä toilailuistani ja kuvittelee minuakin yhtä sinisilmäiseksi ja helpoksi. Ei mene läpi vaikka sitä esitänkin.

Miehelläni todellakin on säpinää selkäni takana. Tai niin hän luulee. Samainen suttura on aiheuttanut elämässäni ennenkin ongelmia, niin myös monelle muulle. Aika selkärangaton haahka ja vielä tyhmempiä ovat miehet, jotka uivat siihen helvetin reikäiseen verkkoon ja jäävät siihen kiinni. Ja tuo haahka kuvittelee vieläpä, että voi tulla milloin vaan jutustelemaan kanssani. Tietysti jutustelen hänen kanssaa asiallisesti ja hiukan irvaillenkin. Ei hän tajua mitään.

En tarkalleen tiedä mitä se peli oikein on, mutta otan siitä kyllä selvää ja voin taata, että meno sen jälkeen ei ole kuten saduissa. Mutta nyt jatkan esittämällä tyhmää ja sinisilmäistä avovaimoa. Voihan olla, että olen vainoharhainen. Vaikka yleensä aavistukseni osuvat kohdalleen. Liian usein.

yksi kylmä olut, kiitos.

Illalla minulle tuli semmoinen fiilis, että nyt on päästävä ihmisten ilmoille. Minun teki yksinkertaisesti mieli vetää kunnon kännit. Olen ollut monta viikonloppua kotona neljän seinän sisällä, joko töiden tai seuran puutteen vuoksi. En kehtaa lähteä yksin baareihin, se näyttää säälittävältä ja etenkin tuntuu omasta mielestäni. Silloin on tyrrky olo, enkä minä sitä halua. Haluan vain nähdä ihmisiä, muitakin kuin valittavia mummuja jotka ovat jo parhaat päivänsä nähneet.

Tuudittauduin sitten uneen kiduttamalla itseäni. Muistelin nimittäin niitä hetkiä, kun minulla oli vielä ystäviä. Tai onhan niitä vieläkin, mutta ovat kummasti aina piilossa kun pitäisi keksiä jotain yhteistä tekemistä. Silloin ennen, hyvinä aikoina, nähtiin perjantaina jo hyvissä ajoin jossain pikkukuppilassa ja otettiin muutamat oluet, ehkä terassin lämmössä. Paineltiin sitten jonkun luo saunomaan, syömään, juoruamaan ja juomaan. Illasta siirryttiin jonkun auton kyytiin laulamaan ja juomaan. Ehkä myös vähän juoruttiin ja naurettiinkin. Lopulta löysimme itsemme baareista keikkumasta ja aamulla yleensä jonkun miehen kainalosta tai ystävien luota. Aamulla karisteltiin edellisen yön tomut niskasta ja soiteltiin kaverit jälleen jonkun luo kasaan. Oli pakko saada pitsaa, katsoa joku nyyhkyleffa ja juoruta. Kun edellisestä päivästä vihdoin selvittiin omille jaloilleen, aloitettiin sama rumba uudestaan.

Ei mikään voi korvata tyttöporukassa vietettyjä hetkiä. Joku aamu vain sattui käymään niin, ettei porukkaan enää palattukaan. Jäätiin sen edellisen yön leijonan luo syömään pitsat ja jakamaan koko elämä sen kanssa pyykkivuoria myöden. Sinne jäivät tytöt ja siellä ovat vieläkin. Ehkä he kuvittelevat, että minäkin asettuisin jo aloilleni. En halua.

aikuinen mies?

Serkkuni on varmasti syntynyt muovipussi päässään, eikä happi kulje hänen aivoihinsa saakka. Näin sen täytyy olla. Tyttö on tyhmä kuin saapas (kuinka tyhmä saapas voi olla?). Tällä tytöllä oli fiksu parisuhde aikuisen miehen kanssa ja hän pilasi sen ainaisella nalkuttamisella. Kuka semmoista oikeasti kestää? Tämän työtn huomionkipeys on jotain aivan uskomatonta. Jos ei huomiota tipu missään muodossa, hän alkaa itkeä, valittaa erilaisia kipuja jossain päin vartaloaan tai mököttämään niin, että sen varmasti huomaa. Itse olen jättänyt nuo "kohtaukset" huomiomatta. Annan tytön riehua ja melskata sydämensä pohjasta ja jatkan omaa elämääni.

Pitkän parisuhteen kariuduttua, ajattelin virkistää hänen mieltään tarjoamalla hänelle mukavaa urosta seksileluksi. Eipä mennyt kaikki hyvin kun tyttönen kuvitteli saavansa miehestä heti uuden elämänsä miehen ja mies oli valmistautunut hoitamaan kaiken yhdessä yössä. Itkuhan siitä syntyi ja minä olin heti paska ihminen.

Seuraavaksi päätin vain kuskata yhden miehen samoihin bileisiin, pieni kipinä takaraivossani. Tässä vaiheessa pitkän parisuhteen loppumisesta oli parisen kuukautta. Kaikki meni lähes kuten suunnittelin, koska samasta sängystä he heräsin seuraavana aamuna. Mutta niinpä heräsivät myös seuraavat puoli vuotta. Heti oltiin yhteen muuttamassa ja tyttö jopa ehdotteli jo kihloja ja perheenlisäystä. Koirakin ostettiin yhdessä. Arvatenkin saattaa, mitä mies tästä ajatteli. Ja siitä nalkuttamisesta. Kaikki piti tehdä kuten prinsessa tahtoo. Muita naisia mies ei saanut katsoakaan, mutta itse neitokainen keikkui vaikkas minkä urhon polvella kyöhnäämässä. Ystävinä tietenkin, TIETENKIN! Tämä miespä kyllästyi nopsaa ja jätti tyttösen kuin nallin kalliolle keskelle ei mitään. Sieltäpä tyttö ruikuttaen soitti mammalle ja mamma lähti parin sadan kilometrin päästä tyttöstään noutamaan. Jo seuraavana päivänä siirtyi omaisuus takaisin vanhempien katon alle.

Ei mennyt montaa päivää kun itkut oli jälleen itketty ja tyttönen löysi "sielunkumppanin" jonkun aikaa kestäneestä ystävyydestä. Ystävän kanssa oli jo entisen parisuhteen aikaan oltu todella tiiviisti yhdessä, YSTÄVINÄ TIETENKIN. Tämä ystävä nyt vain sattui olemaan "hiukan" nuorempi ja täysin amatööri naisten suhteen. Tyttönen siis haki itselleen pojat äidin helmoista. Koko suhde alkoi sekavasti, kukaan ei sitä oikein hyväksynyt, koska tyttönen oli painottanut, että hän haluaa rinnalleen nyt AIKUISEN MIEHEN. Nyt ovat kuitenkin seurustelleet parisen kuukautta asuen molemmat vanhempiensa luona. Pian on muutto yhteen ja niin on unohdettu minun muistutukseni siitä, että joskus tekisi ihan hyvää asua yksinkin. Siis ihan yksin, ilman niitä miehiä ja vanhempia. Mutta jos ihmisellä on niin kova tarve turvautua koko ajan johonkin toiseen, olkoon se sitten vaikka pikkupoika, niin täytyyhän sitä siinä vieressä sitten joku olla. AINA.

Tarinassa on kyse noin kaksvitosesta tytöstä, jota en vain yksinkertaisesti enää jaksa. En jaksa enää yrittää ymmärtää, en jaksa enää sitä valittamista. Ja KUN tämäkin parisuhde kariutuu viimeistään vuoden sisällä, en kuuntele sitä itkemistä. Totean siinä vaiheessa kylmästi, että mitäs minä sanoin.

hulluksi tullut

Olen ihan varma, että miehelläni on joku tekstailusuttura. Villi mielikuvitukseni pistää minut urkkimaan kaikenlaista. Tiedän, olen vainoharhainen.

tallottu

Viime yönä (huom. olen varmasti ollut entisessä elämässäni kissa, koska yöt on ilmeisesti tehty valvomiseen!) mietin, että entäpä jos minä tosiaankin lähden lätkimään täältä. Pakkaan kimpsut ja kampsut ja sanon heihei. Lopulta vollotin yksin sohvalla ja kuulin makuuhuoneesta asti miehen kuorsauksen. Kuuntelin sitä aikani ja nukahdin.

Minulla on mies joka ei osaa antaa minkäänlaista läheisyyttä tai sanoa edes sitä surullisen kuuluisaa 'ihan sama' -tokaisua. Hän on mielummin hiljaa ja tekee omia hommiaan. Kerran hän jopa sanoi itse (sen muutaman kerran kun olen lypsämällä saanut sen puhumaan!) ettei välitä mistään kyöhnäämisestä. Siis onko sellaista ihmistä olemassakaan! Itse voisin kyöhnätä, flirttailla, kosketella ja pusutella jatkuvasti! Minut on herranjumala luotu siihen ja sitten minulla on aivokuollut mies. Mistä hemmetin kiven kolosta minä tuommoisen olen mukaani tempaissut!

Mietin myös, mihinkä on kadonnut se itsenäinen ja vahva nainen. Mihinkä ovat kadonneet kaikki sinkkuystäväni, joidenka kanssa vietettiin pirun mukavia iltoja laulaen, juoden ja poltellen röökiä olkkarin sohvalla. MISSÄ NE ON?

Itsenäisestä ja vahvasta naisesta on jäljellä enää kulmahuikka, ei juurikaan mitään. En voisi edes kuvitella mitä olisi elämä jossain pienessä koirankopin kokoisessa yksiössä, minä ja kaksi kissa. Minä itse olisin vastuussa kaikesta, minä itse maksaisin laskut ja tekisin ruuan (ja hakisin sen myös kaupasta!). Huomaan pääseväni liian helpolla, laiskistun kun elän miehen siivellä. Rahallisesti pärjäisin yksinkin, en vain halua "tuhlata" rahojani mihinkään hölmöön kotitaloushömppään.

Huomaan myös kuinka tämä pirullinen oravanpyörä on vienyt ystäväni, niitä on enää muutama pirttihirmu jäljellä. Ei enää ketään, jolle soittaa että nyt vipattaa menojalkaa. Parisuhde pilaa hyvät ryyppykaverisuhteet.

hullu mielikuvitus

Harrastelija tatuoija (se sairaan hyvännäköinen kaulasta alaspäin komiasti tatuoitu mies, jolla on maastohousut!) käskee minut kyljelleen sängylle ja työntää jalkojeni väliin tyynyä ja viskasee tyynyn myös pääni alle. Koko ajan hän huomio minut ja tekee oloani paremmaksi. Lopulta hän työntää koipeni jalkojensa väliin tukevasti ja alkaa tatuoida nilkkaani. Ja helvetti miten puutteessa minä olen, sain tuonkin tapahtuman tuntumaan päässäni jotenkin eroottiselta. Säikähdin omia ajatuksianikin ja varsinkin sitä kuinka tottuneesti mies riepotteli minua eikä välittänyt mihin kosketti vahingossa. Ainoa huono puoli asiassa oli se, etten päässyt kunnolla flirttailun makuun, koska oma helvetin ärsyttävä kyylääjä mieheni istui vieressä koko ajan. Hän halusi ilmeisesti istua siinä, koska olin aikaisemmin kesällä kehunut tatuoijaa seksikkääksi humalapäissäni. Hyvä minä.

ruusuja ja etenkin niitä risuja

Eilinen oli tuskallinen ja pitkä päivä. Jouduin seisomaan ihmisten pällisteltävänä töissä, kun jokainen kantoi tiskille kaljaa. Ilmeeni ei ollut kaikista asiakaspalveluhenkilöistä asiallisin. Kuuntelin sujuvasti vittuilut, kuinka huono myyjä olen kun myyn vääriä tuotteita. Olisivat vittu tarkempia mitä ostavat. Meinasin räjähtää yhdelle ökyporvarillekin, että mennäämpä nyt kädestä pitäen katsomaan kuka sen virheen teki. Päätin kuitenkin kerrankin sulkea suuni.

Asiakaspalvelutyö ei ole tarkoitettu minulle. Ei varsinkaan sellainen, jossa asiakkaana on paljon valittavia vanhuksia, jotka kuvittelevat olevansa maailman herroja. Heitä pitäisi kohdella kuin kultakimpaleita, vaikka minulle ja yhteiskunnalle he ovat kuin kilo paskaa, pelkkä rasite joka joutaisi siivota pois.

Olotilaani ei parantanut se, että mies kävi ostamassa itselleen kaljaa ja tyrkkäsi tiskille autonavaimet. Sanomatta mitään hän poistui liikkeestä. Kun asiakasvirta hiukan hiljeni ja sain sen ansaitsemani tauon, joka oli muuten kolmisen minuuttia, sain soitettua ukon perään että mikähän vittu tässä taas oli ideana. Mies oli päättänyt lähteä kavereineen saunomaan. Ja perkele arvaappa mikä sota siitä olisi syntynyt jos minä olisin tehnyt samoin. Olisin luultavasti pakastimessa paloina.

Töiden jälkeen meinasin ajaa lähimmän kapakan eteen ja vetää lärvit. En sitä kuitenkaan tehnyt ja nyt harmittaa. Jäi ehkä monta hyvää hetkeä elämästä kokematta, koska nukuin.

pala minua

Joku naksahdus päässäni sai minut jättämään kaiken taakseni, jopa silloisen poikaystäväni. Olisi pitänyt ymmärtää perääntyä jo siinä vaiheessa kun olin aamu seitsemään asti vongannut hotellihuoneessa mieheltä seksiä, tuloksetta. Kun sen yön jälkeen menin kotiin silloisen poikaystäväni räksytettäväksi, minun olisi pitänyt ymmärtää mistä puusta miehet on veistetty. Mutta minä en ymmärtänyt. Viskasin silloisen poikaystäväni ulos kämpästäni, toivotin hauskaa loppuelämää myös hänen äidilleen ja ryömin toisen miehen syliin.

Alku oli liiankin dramaattinen. Ja lisäksi mies onnistui pehmentämään aivoni lahjomalla minua. Ja nyt olen tässä. Paskassa parisuhteessa, täysin hermoromahduksen partaalla eikä ulospääsyä ole tiedossakaan.

Nyt sitä kärsitään siitä tyhmyydestään. Mutta parempi olla jälkiviisas kuin tyhmä loppuun asti.

Alkoholisoidun, jäädyn sisältä, kivetyn ulkoa. Ja kaikenlisäksi elän helvetinmoisessa puutteessa.