keskiviikko 29. huhtikuuta 2009

malja

Minä janoan sitä maljaa. Maljaa, joka loppuu aikanaan ja josta jää vain paskan maku suuhun.

Tässä on nyt taas tämä vanha viisaus; kielletty maistuu vain mielikuvituksessa paremmalta. Silti haluan maistaa.

Tiedän myös sen, että tmä malja janoaa tulla juoduksi. Hitaasti ja nautiskellen.

tiistai 28. huhtikuuta 2009

passi jo leimattu

Olen heittänyt ilmoillu uhkauksen. Kiristin, vittuilin, valitin, vinguin. Aloitan oman kodin etsimisen heti vapun jälkeen, mikäli miehen ääni kellossa ei muutu. Omani soi oikein kauniisti.

Lähden vaikka se tuleekin tuottamaan parit krokotiilinkyyneleet, itkua, parkua ja ahdistusta. Sen lisäksi vielä mummini saa sydärin.

Mutta aina parempi näin.

sunnuntai 26. huhtikuuta 2009

huokaus

Manna veti eilen kunnon kännit. Ja missä seurassa! Minä olin baarissa herra H:n kanssa! Löpistiin toisillemme kaikki mahdolliset siirapit, naurettiin ja lähes itkettiinkin.

Oli myös aivan helvetin lähellä etteikö päädytty samaan sänkyyn, mutta H oli senkin verran selvänä, että soitti minulle ja itselleen taksit eri osotteisiin koska tietää tilanteeni.

Minä en kuitenkaan ottanut taksia vastaan vaan lähdin parin jätkän kanssa kruisailemaan ja päädyin lopulta kotiin kuuden aikaan aamulla. Autoilun aikana meinasin repiä hiukset päästäni kun humalassa avauduin jätkille tilanteestani. Avautuminen tutuille ei ole minun tapaistani.

keskiviikko 22. huhtikuuta 2009

Jumalauta kun seksittää kuin pientä sikaa. Ärsyttävä pihtaileva mies! 

sunnuntai 19. huhtikuuta 2009

ei jumalauta

Oltiin eilen pienellä kierroksella. Minä vedin överit. Näin Herra H:n kiehnäämässä ex-naisensa kanssa ja se kirpaisi. Uskomatonta, mutta olisiko se voinut olla jotain mustasukkaisuutta ja miksi?

Tyttökaverini kanssa haukuttiin kaikki pissaliisat ja juoruiltiin. Mikäs sen mukavampaa kun tekee sen huumorilla ja niin että voi samat asiat laukoa päin naamaakin. Ainakin melkein kaikki.

Kotimatkalla raivosi omalle miehelleni kuinka voikin ihminen olla sitten kuiva. Annoin tulla oikein kunnolla.

Muistutin häntä siitä kuinka meillä ei puhuta, ei naida, eikä hellitä. Meillä vaan muristaan ja kytätään toisen menemisiä (siis minun). Ja sekö on muka rakkautta?

Mies ei antanut minulle minkään näköistä fiksua vastausta, joten fiilikset ovat aika ristiriitaiset. Tekisi niin mieli pakata kamppeet ja häipyä, mutta haluanko sitä ihan oikeasti? Tai mihin menisin ja olisiko siinä kuitenkaan mitään järkeä?

Minä saatan seota tähän "parisuhteeseen".

perjantai 17. huhtikuuta 2009

näin se käy

Jostain syystä on muutamia kappaleita jotka tällä hetkellä kolahtaa mun nuppiin sanoituksiltaan kuin hanska käteen. Yksi on Irinan kymmenen kirosanaa ja toinen PMMP:n uusi Pariterapiaa.

Sulla on ylitöitä ja pää on kipeä
kun riittää tekosyitä, niin ei vain lipeä
Sun ei tee ikinä mieli
muhun koske et millään

Kai tiedät hyvin, mihin tällainen johtaakaan
vain tyttöporukalla laivalla Tallinnaan
Mä vedän hillityt perseet
raahaan jonkun mun hyttiin

Kiireesti terapiaan että en petä sua
nyt se tutkitutetaan, mikset sä haluu mua
ei riitä yks kerta vuodessa jos on ihan terve

kertosäe:
Mä en aio erota
koska en vaan halua
mutta täytyy puhua

Hymisee vastapäätä ymmärtäväinen suu
kyselee molemmilta: "Miltä teistä tuntuu?"
ja sitten kumpikin pohtii, missä menikään pieleen

Sua painaa yt-suma, lapsuus ja vanhemmuus
Ei mä en ole ruma, nyt on vain vaihe uus
otetaan kädestä kiinni, vähän katsellaan silmiin

Enhän voi olla vielä niin vastenmielinen
ainakin vaatteet päällä oon hyvännäköinen
ja turhan takia taas illalla pukeudun pitsiin

kertosäe

Yksityissektorilla on melko kallista
saan antidepressantit varmuuden varalta
jos vaikka masennus piilee, kun oon kova ja viilee

Ne tekee diagnoosin, että sua ahdistaa
saat oikein sairauslomaa
minä en mitään saa
ja kohta rahat on loppu, pantu lekurin taskuun

Nyt sut on lomautettu, rupesit ryyppäämään
miksen vaan ollut hiljaa, pettänyt menemään
Mikään ei ikinä muuttuis
jos ei tietäis, ei suuttuis

yksi lentolippu siperiaan

No niin. Dr. Phil sen sitten vihdoin sanoi. Minulla on tunnesuhde tähän herra nimettömään.. Joojoo, mä tiesin sen kyllä.

Ystäväni jätti lapsensa isän muutamia päiviä sitten toisen miehen takia. Yllätyin kovasti. Kuitenkin se pisti minut miettimään, että mitä helvettiä minä kituutan tässä suhteessa? Onko tässä oikeasti mitään hyvää? Mitä elämäni olisi ilman miestäni, kuinka se muuttuisi?

Mieli tekisi vain lähteä. Jättää kaikki taakseen ja kadota. Eikä siinäkään olisi paskan vertaa järkeä.

Kyllä naisen elämä pitää sitten olla turhamaista. Paskaa se on.

perjantai 10. huhtikuuta 2009

eikun vaan munarikasta pääsiäistä siskot!

maanantai 6. huhtikuuta 2009

jalka puuduksissa (ei sitten mitenkään liity tekstiin)

En ole käynyt ottamassa pisaraakaan viinaa moneen viikonloppuun. Olen ollut töissä ja istunut kotona. Olen varmaankin kipeä. Enkä ole. Olen täysin sekoamispisteessä kun en ole nähnyt ihmisiä. Näen kyllä töissä mummoja ja vanhoja likaisia miehiä, jotka ehdottelevat minulle typeriä iltapäiväkahvejaan vaimojensa kuullen. Olen oppinut vastaamaan tylysti ei, ilman sitä kiitos sanaa.

Kärttyiset mummot minua ärsyttää tässä maailmassa niin pirusti. Heille kaikki tuodaan nenän eteen ja jos ei jotain saakaan niin heti olet maailman paskin ihminen. Heitä pitäisi kunnioittaa elämänkokemuksestaan. Siis siitä että he vinkuvat, valittavat päin naamaa. Valittavat kun nuoriso ei osaa käyttäytyä. Onko se sitten hyvää käytöstä että iän puolesta etuillaan jonoissa ja kyykytetään asiakaspalvelijoita. 


torstai 2. huhtikuuta 2009

pää räjähtää

Olen päättänyt hankkiutua eroon ystävistäni, joilla on lapsia tai niitä on tulossa. En kestä sitä lässytystä. Minulla ei ole heille yksinkertaisesti mitään sanottavaa. Sen lisäksi näen heidän lävitseen kuinka he säälivät minua ja tilannettani. Sitä ettei minulla VIELÄKÄÄN ole yhtään lasta. Ei vieläkään ole TÄRPÄNNYT. Ei vieläkään ole tullut SEN aika.

Huomaan myös heistä, ettei minun kanssani ole enää mitään puhuttavaa, kun enhän minä ymmärrä sitä että mikä sairaus meidän pikku Irmelillä on kun sen kakka on sinistä. En ymmärrä, joten olen täysin keskenkasvuinen. Heidän tasonsa alapuolella. Näen oikein mammojen liittoutuman, jossa puhutaan vaipanvaihtojen ohella parhaista peppurasvoista ja peräpukamista. Samalla siellä katsotaan lapsettomia ihmisiä kuin ruttotautista. Ei tietenkään niitä, jotka myöntävät yrittävänsä lasta tuloksetta, mutta voi herranjumala mikä kammotus oletkaan jos sanot avoimesti ettet niitä edes halua. Siihen yleensä vastataan, että kyllä se päivä sinullekin tulee kun aikuistut ja haluatkin lapsia. Ja voi jeesus tule pelastamaan minut pyhällä kosketuksellasi.