olen puhki, poikki ja pinossa.

Elämässäni ei tapahdu mitään. Käyn töissä tappamassa itseni univajeella ja loput päivästä kuuntelen ystävieni riemua uusista potkuhousuista. Olisikohan aika etsiä muutama uusi ystävä, joilla on muutakin puhuttavaa ja joidenka seurassa en haukottele koko ajan. Olen oppinut jo sulkemaan korvani ja vastailemaan vain jaajaata.

Minulla on vapaa viikonloppu ja tilipäivä tänään. Voi olla että tämä leidi siirtyy viihteen puolelle vetämään pään täyteen ilolientä ja keskustelemaan ventovieraiden ihmisten kanssa asioista jotka ovat kaukana "normaaleista" arvoista. Nyt ei puhuta parisuhdeongelmista tai kakkavaipoista.

Tulisi jo kesä, helteet ja festarit.

että näin ja noin ja sillein

Olen elänyt hiljaiseloa ja paiskinut duunia 24/7. Siellä kävi jopa yhtenä päivänä mies, jonka vuoksi olisin voinut lukita kaupan ovet ja pistää ranttaliksi. Naminami mikä mies.

Lauantaina tulin töistä kymmenen jälkeen ja ulko-oven avattuani vastaan tulvi järjetön meteli. Mies oli oikein päättänyt kutsua meille porukkaa laumoittain kyselemättä minulta mitään.

Ensimmäinen ajatus oli; nyt kaikki ulos. Kahdessa sekunnissa olin kuitenkin työntänyt omat kaljani kylmään ja siirtynyt sohvalle mukavaan asentoon, mainitsematta kenellekään mitään. Tämä kaikki siksi, ettei minun tarvitse lähteä ajamaan enää autolla metriäkään.

Kolmeen asti sinnittelin pitäen silmiäni auki hammastikuilla ja sitten räjähdin. Ihan pelkkää väsymystäni ilmeisesti. Äijät lensivät kaaressa ulko-ovesta ja musiikki hiljeni kummasti kun aloin rääkyä. Tunsin itseni aikamoiseksi nartuksi, mutta kai minullekin on suotava rauha omassa kodissani?

Jostain syystä en ole koskaan pitänyt yllätyksistä. Varsinkin yllätysvieraat saavat minun puolestani jäädä ulos seisomaan, en varmasti avaa ovea jos ei ole ihan pakko.

Sunnuntaina kuuntelin paljon gäägää-kakkavaippajuttuja puolella korvalla ystäväni luona. Jostain syystä siellä oli mukava käydä aika usein tupakalla.

Mies avasi suunsa eräänä hyvin aurinkoisena päivänä ja olin vähällä säikähtää.

hieno ystävänpäivä

Vetäsin eilen mahtavat kännit, onnistuin tanssimaan jalkani rakoille ja sain grillijonossa aikaan tappelun. Hieno ystävänpäivä, vain yksi ystävä karkoitettu lähipiiristäni.

Lähdin ihan iloisena ystävieni tupareihin alkuillasta kun kerran oli kutsuttu. Alkuilta menikin ihan mukavasti jutustellen ja juoden, mutta baareihin päästyäni aloin menettää hermojani ystävääni, joka roikkui koko illan tuoreen miesystävänsä suussa kiinni. Lähdin mielelläni omille teilleni ja bongasin pari muuta ystävääni tanssimasta joten suuntasin sinne.

Pilkun jälkeen suunnattiin tietysti grillille kuten kaikki muutkin. Sinne vain on mentävä vaikka vain muodon vuoksi. Hempeilevä ystäväpari tuli sinne ja he alkoivat molemmat syytellä minua siitä, että olin hävinnyt heidän seurastaan. Katselin hetken sitä nahistelua ja menetin täysin hallintani. Sanoin itseni irti koko touhusta, koska en viitsi tosiaankaan katsella semmoista imeskelyä koko iltaa. Eipä semmoisista paljon seuraa ole, enkä tiedä mitään nolomman näköistä touhua. Olisivat jääneet kotiinsa nuolemaan.

prkl

Tää ei oo mun päivä. Lähdin aamulla (liian aikeiseen) käymään kaupassa, kun jääkaapin liian kirkas valo häikäisi. Reissusta tulikin yllättävän pitkä. Joku idiootti kaksilahkeinen täräytti kolmion takaa kylkeeni surutta. Hyvät lommot tuli ja äijälle mojova lasku. Kyllä sitä muuten sapetti alkaa nuoren likan kanssa tappelemaan , kun syy oli selvästikin siinä.

Tilannettani helpotti vielä se, että poliisit sattuivat paikalle vahingossa ja tulivat selvittelemään tapahtunutta. Äijä myönsi virheensä jupisten ja minä paistattelin yhtä hymyä (vaikka autoni olikin enemmän rusinan näköinen kuin ennen).

Olisin tosin mielelläni antanut niiden poliisien viedä minut raudoissa ihan mihin vaan. Olivat ihan näppärän näköisiä pakkauksia ;)

nyt loppu mammailu

aivan kaamee paikka se neuvola. Sanon itseni irti jokaisesta mahaansa kantavasta mammasta. Eilinen oli yhtä tuskaa ja jatkuu vaan! Heti neuvolan jälkeen päätin, että nyt poiketaan myös ruokaostoksilla kun tänne asti on perhana päästy. Ei selvitty siitäkään ilman sitä valitusta, kuinka mahaa painaa ja heikottaa. RUOKAOSTOKSISTAKAAN!

Tänään piti samaisen mamman kanssa lähteä mukaani minun asioilleni. Eipä ole lähdössä kun laittoi yöllä viestin, ettei kykene. Ei sitten. Minulta palaa käämi ja saavat olla ihan keskenään NIIN raskaana.

Voiko se raskaus oikeasti olla noin tuskaista? Pitääkö sitä heittäytyä ollenkaan raskaaksi jos se on noin vaikeaa? Toivottavasti en ikinä tule olemaan siinä kierteessä. Jossain välissä olisin ehkä halunnutkin lapsia. Se oli silloin kun en tiennyt todellisuutta.

apua!

ei helvetti. ei helvetti! Ette ikinä usko mihin minä tänään joudun! Minä lähden kuuntelemaan vapaaehtoisesti kakkavaippajuttuja NEUVOLAAN! Ystäväni tarvitsee kyydin sinne ja minä menin suostumaan. Isken luultavasti kuulokkeet korvilleni ja uppoudun odotushuoneen perinpään nurkkaan toivoen, että se on nopeasti ohi. Toinen vaihtoehto on jäädä autoon istumaan parkkipaikalle.

En muuten uskaltanut kieltäytyä tuosta reissusta raskaushormonien pelossa. Odottava nainen on aika pelottava sille päälle sattuessaan. Pakko yrittää edes olla kiltti jos ei halua niskaansa krokotiilin kyyneliä, laukulla mättämistä ja haistattelua.

neljännen neljäs

Pyriitti iski minua haasteella, joka sai minut vapisemaan. Valokuvakansioni ovat enemmän tai vähemmän julkaisukelvotonta materiaalia. Eikä poikkeusta tehnyt tämäkään. Olen kuitenkin tyytyväinen, ettei kuvassa ole omaa naamaani aamu seitsemältä baari-illan jäljiltä. Sitä ei kestäisi kukaan katsoa.

Säännöt menevät näin:
1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi
2. Valitse neljäs kuva kansiossasi ja julkaise se blogissasi
3. Selitä kuva
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama

Kuva on Francinen ilmaiselta ulkoilmakeikalta jokunen vuosi takaperin. Ilma oli täydellinen, joten olihan sitä lähdettävä istuskelemaan nurmikolle ja kuuntelemaan livemusiikkia, vaikken Francinesta aivan hirveästi tykkääkään itse. Mukana tosin oli muutama ankarakin fani ja meinasin menettää hermoni heihin. Tosin humalatilan kasvaessa, menin itsekin jätkien keikkabussille jutustelemaan heidän kanssaan. Kuva siitäkin on räppästy, nimmarit ovat löytäneet paremman kodin luultavasti. Pahoittelen kuvanlaatua, paska mikä paska.

Ja haastan tylsästi jokaisen joka tämän lukee, eikä omasta blogista kyseistä tehtävää vielä löydy.

mä olen NIIN raskaana

Satuin eilen lähtemään ostoksille tarkoituksena kierrellä muutamakin kauppa läpi ihan vain ajan kuluksi. Ystäväni änkäytyi väkisin mukaan kyselemättä minulta mitään. Ajattelin kerrankin saavani vähän keskusteluseuraakin reissulle, mutta toisinpa kävi. Ystäväni on niin raskaana. Kaikki vaivat ja muut pistetään raskauden piikkiin. En tietenkään ymmärrä itse koko hemmetin raskausvaivoista mitään kokemuksen puutteessa, mutta kyllä minua alkoi rassata se valitus. Jos itse tunkeutuu mukaan niin silloin se on vaan kiltisti jaksettava kulkea mukanani tai jäädä kesken matkan pois.

Heti alkumatkasta alkoi valitus, ettei hän ole syönyt kunnolla ja alkaa heikottaa. Olenko minä siihen syyllinen? Sitten alkoi masuasukki temmeltää niin, että oli päästävä istumaan (tytön massu ei ole vielä kovin suuri, toukokuussa laskettuaika), sitten tuli huono-olo ja marina vain jatkui. Kuuntelin sitä melkoisen pitkään, ennen kuin näin kauppakeskuksessa penkin johon tyrkkäsin tytön istumaan ja työnsin suklaata kouraan. Siinähän sitten istut niin kauan, että olen rauhassa kiertänyt kaupan ympäri. Kyllähän se siitä loukkaantui, koska raskaana on niin hemmetin etuoikeutettu valittamaan. Näinhän se menee.

Tällä hetkellä suurinosa läheisistä ystävistäni on raskaana. Kuuntelen kiltisti sitä vauvalirkutusta ja närästysoireita tympääntyneenä. Minulla vain ei ole mitään puhuttavaa enää näiden mammojen kanssa. Minua ei kiinnosta puhua pukluista ja ripulista kahvipöydässä, eikä supisteluista ja pahoinvoinnista kauppareissuilla. Minä haluan juoruta turhanpäiväisiä höpötyksiä tyttöjen kesken viinapullon äärellä. Minusta ei kai koskaan kasva aikuista vaikka ikä siihen jo sallisikin.



Illalla mieheni ystäviä tuli meille saunomaan. Innostuin itsekin ottamaan muutaman oluen ja pari pulloa viiniä vaikken ukkoporukkaan jaksanutkaan liittyä, istuin mielummin iltaa yksin mikä oli hyvin harvinainen tapaus minun kohdallani.

Jokatapauksessa sain itselleni aikaan krapulan. Ehkä unikrapulan, mutta olo on kuitenkin epämääräinen. Kaiken lisäksi minulla on tänään iltavuoro, joka tarkoittaa luultavastikin sitä, että menetän hermoni kaljarallissa.

kirpakkaa

Tänään on taas se päivä kun kadun sitä hetkeä, että olen ikinä sekaantunutkaan miehiin. Ainakin näin vakavasti. Miehiä ei ikinä pitäisi ottaa vakavasti, uskotella vain heille, että ottaa heidät vakavasti.

En voi ymmärtää mistä minä tuon oman junttini olen löytänyt, joka ei puhu eikä pussaa. Sitäkään vähää en ymmärrä, MIKSI se on ylipäätään tarttunut mukaani? Noh, onhan se ihan komea pakkaus. Ongelma on vain se, että mies on aivan erilainen paketti kuin tavatessamme. Kyllä silloin huomattiin ja höpistiin. Ärsyttävää, että olen ollut noin sinisilmäinen. Kyllähän nyt jotain vikaa niinkin ihanasta pakkauksesta on löydyttävä. Ei voi olla olemassakaan täydellistä miestä. Millainen muuten on täydellinen mies?

Oma mieheni on erittäinkin lähellä täydellistä, mutta ne kolme asiaa siitä puuttuu. Puhekyky, läheisyyden halu ja seksin tarve! Juuri ne mitä nainen kaipaa.

Voisinpa palata ajassa taaksepäin, hetkeen jolloin lepertelin ensimmäiselle kaksilahkeiselle. Ääni kellossani olisi aivan toisenlainen. Onko minusta tullut katkera vanha akka?

runoilijoita kerrakseen

sain lähes itkuraivarit tänään töissä. Eräs asiakas kävi noutamassa parin euron kenollaan lähes kahden ja puolen TONNIN voitot ja osti päälle vielä sikarit. Kyllä itketti. Miksi ei ikinä minulle.

Sain purkaa vittuuntumistani kun eräs mies alkoi rähistä, kaatoi kahvinsa pitkin pelipöytiä ja viljeli runsaasti vittua. Nostin rähinän ja käskin miehen mennä viljelemään vittuaan niin kauas kun pippuri kasvaa. Näitä oli tänään paljon, koska ilmeisesti kela on jakanut tänään jonkinlaisia avustuksiaan kaikenmaailman reppanoille, jotka tuhlaavat kaiken heti vetämällä mukavat humalat ja ostelemalla kaikenlaista turhaa sillä periaatteella, että "kyllä mulla on rahaa". Tili tuli, tili meni.

Eräskin mies kehui olleensa kuukauden juomatta ja nyt päätti maistella pienet päiväkännit. Kyseinen mies vieläpä änkytti tiskillä jotain siitä kuinka oli siskolleen minusta jotain puhunut. Koskaan minulle ei selvinnyt mitä minusta on puhuttu.

Aamuani piristi se kohtuu komea aikuinen leipäkuski joka aina jaksaa vähän hymyiläkin. Ja tämä kyseinen kuski sattui vilkaisemaan minun vasenta kättäni! Kylläpä sillä hetkellä vitutti se rinkula.

Päivän saldona menetin kaksi tupakkaa. Ensimmäinen tippui hankeen etsiessäni autoani sieltä ja toinen tipahti autoon penki väliin jo ennen sytyttämistä. Arvatkaapa alanko etsiä sitä sieltä.

Sen verran oli kaikenmaailman runebergiä liikenteessä, ettei päivästä voi erehtyä. Mitähän vielä.

herkät älkää lukeko

Kuka perkele on keksinyt naisille kuukautiskierron? Olisi kai voinut keksiä vähemmän vittumaisen muodon tuollekin systeemille. Tiedän, että tänään tuhoutuu suklaata, paljon suklaata ja töissä asiakkaat saavat kokea joutuneensa väärään paikkaan väärään aikaan. En kestä yhtään vittuilua, irvailua tai mitään muutakaan vittumaista. En muuten kestä semmoista muutenkaan yhtään.


Väitetään, että miehet himoitsevat naisia juuri kuukautisten aikaan, vaikka tuosta vuotamisesta ei olisi miehellä tietoakaan. Minulla on kyllä paljon muita kokemuksia. Tai no kukapa ei voisi vastustaa verta ja suolen pätkiä.

Ainakin tiedän, että en ole raskaana. Minusta ei siis ole tehty seuraavaa neitsyt Mariaa. Sehän tästä puuttuisikin.

iiks.

Tämähän saattaa nousta helttaan. Chincilla
on rakastunut blogiini ja tarjosi tuommoista kuvatusta. On se hiano.


Tämä pitäisi taas viidelle jakaa, tässähän alkaa loppua ymmärrys kohta. Taidan elää hetken juhlahumussa, paistatella omassa hyvyydessäni (heh) ja jättää jakelun hetkeksi ;)

hullut unet

minä nään hulluja unia. Viime yönä näin unta siitä haaveilemastani miehestä. Miehestä, joka on ollut märkien päiväunieni kohde jo lähes kahdeksan vuotta. Enkä perkele ole päässyt sen housuihin asti vieläkään, ainoastaan päässyt maistamaan niitä syntisen kirpsakoita huulia, mutta siitäkin on jo valovuosia aikaa. Viime kesänä lähes maistoin noita huulia jälleen, mutta vieressäni seisoi pahanilmanlintu sekä sadoittain muita baarikansalaisia, jotka varmasti tunnistivat minut sekä hänet. Eipä olisi kotona kunniankukko laulanut, eipä se kyllä laula muutenkaan.

No tämä mies eksyi kuitenkin uniini viime yönä jälleen kerran. Eipä ollut uni kovinkaan märkä, ei edes pikkuisen. Aamu oli sitäkin kosteampi kun silmäni unesta aukaisin. Mies oli töissä joten hoidin hommani yksin. Olisin luultavasti tehnyt niin vaikka mies olisi ollut kotonakin. Miksi se unieni mies ei jätä minua rauhaan?

Jokaikinen baari-ilta onnistun sössimään itseni tämän haavemiehen seuraan. Siis ainahan sen kanssa on juteltava ja aina se heittää ilmoille ne sanat jossain muodossa ja hipaisee minua ohiennen. Ne sanat joita en halua kuulla sen suusta, koska ne kiusaavat minua. "kyllä sinä vielä olet mun tuleva vaimo" tai "jumalainen pakkaus taas liikenteessä". Ei tuommoiset sanat tuntuisi minusta miltään, mikäli ne kuuluisivat kenen muun suusta tahansa. Ne naurattaisivat tai itkettäisivät, eivät aiheuttaisi jalkojen vapinaa ja itsehillinnän merkkejä. Tiedänhän minä, että varmasti nuo samat sanat tulevat kyseisen miehen suusta saman illan aikana myös monen muunkin tyttösen korvaan, ehkä.

Ajoin tänään kaupungista kotiin ja mietin sekavaa untani, kun tämä kyseinen herra ajoi minua vastaan, hymyili maailman komeimman hymyn ja moikkasi. Meinasin ajaa ojaan. Pitääkö sen olla joka paikassa?



Viikonloppuna sain aikaan exä-kahakan lisäksi melkoisen sanasodan erään miehen kanssa. Hän yritti ensin iskeä minua, en lämmennyt joten hän alkoi kertoa kuinka oli päivemmällä tehnyt lihakeittoa tyttöystävälleen. Naureskelin ajatukselle ja hänpä riemastuikin siitä. Äijä alkoi napista siitä, kuinka naiset ajattelevat heti miehen aivan nössöksi jos hän laittaa ruokaa. Sanoin tyynesti jotain vastaan ja hän alkoi haukkua naissukupuolta ja yleistää typerillä nimityksillään. Kylläpä riehaannuin. Ja hassutti jälkikäteen.

palkintoa pukkaa

Minä sain palkinnon jota en osannut sitten yhtään odottaa! Tässähän tuntee itsensä ihan voittajaksi, eikun iltapuku päälle ja skumppaa nautiskelemaan. Dashutka kuvailee tekstejäni näin: "Hauskaa tekstiä, jota ei väsy lukemaan."

Palkinto on alunperin peräisin Uruguaystä Arte y pico -blogista.

Säännöt tämän pokaalin jakeluun ovat seuraavanlaisia:

Valitse viisi blogia, joita arvostat luovuuden, kuvituksen, mielenkiintoisen sisällön ja/tai blogosfääriin tehdyn panostuksen johdosta millä tahansa maailman kielellä.
Jokainen annettu palkinto on henkilökohtainen ja sitä annettaessa mainitaan blogin kirjoittajan nimi sekä linkitetään palkittavaan blogiin. Palkinnonsaaja liittää palkinnon logon blogiinsa. Palkinto tulisi linkittää alkuperäispalkinnon osoitteeseen. Palkinnonsaaja julkaisee säännöt omassa blogissaan.


Ja minä ajattelin jakaa tätä eteenpäin ainakin muutamalle, jos nyt en viidelle keksi lahjoittaa. Pienen tupakkatauon jälkeen. Vähän kuin jossain gaalassa, hetken jännitys ennen tulosten julkistamista.


Tämähän on vaikeampaa kuin kuvittelinkaan. Pyörin katselemassa blogeja ja jokaisesta lukemastani blogista tämä pokaali jo löytyy. Pirskatti.

Ainakin jaan tämän ilon eteenpäin työn raskaan raatajalle. Ole hyvä Päivystäjä!
(sieltä en tuota pystiä löytänyt ainakaan ihan nopsaa luettuna.

Myös chincilla saa pystin, en löytänyt sitä myöskään sieltä. Raskaan työn raatajaksi voisi häntäkin kutsua?

Ja sitten vielä pari tuoretta löytöäni: Backup sekä Rudi.

viikonloppu

Viikonloppuna satuin löytämään itseni exäni luota ryyppäjäisistä. Pohjat alkoivat olla jo suht tujut ja satuin yhtä aikaa exäni nykyisen kanssa tupakalle. En tunne sitä narttua yhtään, eikä minulla myöskään ole mitään tunteita exääni kohtaan. En sitten yhtään kaipaa sitä, en edes muista meidän puolivuotisesta mitään.

No tämä narttu alkoi katsella minua varpaista korviin ja kysäisi sitten humalaisella äänellä: "oliko mun mies hyvä pano?" Jäin katsomaan narttua epäuskoisena ja mietin kuumeisesti, että luuleko hän minun panneen miestään nyt vai tarkoittaako hän pari vuotta vanhaa suhdettamme. Vastasin kuitenkin tyynesti, että sinunhan se pitäisi tietää kun olet sitä viimeksi pannut.

Narttu seuraili minua koko illan kun temmelsin viinan vaikutuksesta ympäriinsä ja keikutin pyllyäni musiikin tahdissa. Jossain vaiheessa viinan noustua tarpeeksi nuppiin, aloi minua vituttaa se kyttäys ja sain suustani lauseen, jonka olisin voinut jättää sanomatta. Narttu kimpaantui ja alkoi viskellä tavaroita ympäriinsä ja mäiskiä miestään avokämmenillä päin näköä. Iso osa ukoista meni väliin ja pistivät nartun aisoihin. Lopulta narttu pihisi erään isomman miehen alta anteeksi pyyntöjä ja minä päätin liueta baariin parin muun seurueeseen kuuluneen kanssa.

Baarissa eräs vanhempi mies alkoi tunkea naamani eteen jos jonkinlaista drinkkiä ja istui pöytääni kyselemättä lupaa. Hän kertoi juodessaan, että on isomman yrityksen pomo ja voisi ottaa minut töihin. Kerroin tyynesti, että minulla on jo työpaikka, eikä hänen alansa kiinnosta minua. Työnsin myös juomat kauemmas. Lopulta menetin hermoni ja lähdin toiseen pöytään yrityspomon luota. Hänpä oli typerä mies ja seurasi minua hetken päästä. Hän tuli kertomaan, että jos en nyt lähde hänen mukaansa, en tule koskaan saamaan töitä hänen yrityksestään. Meinasin nostaa mellakan, olin kai juonut taas jotain rähinäviinaa. Yrityspomo sai matkaansa pitkät ja minä jatkoin iltaa.

Ilta päättyi arabianastian kanssa halailuun. Itkin pöntöllä, kuinka sinne menee minkäkin värinen drinkki ja kuinka turhaan meni nekin rahat. Lopulta olin oksentanut sisuskalunikin pihalle ja nukahdin.

Aamulla minun oloni oli aika normaali, tunsin vaan haisevani pahalle. Yöllinen reissu posliiniastialla, oli saanut kurkkuni kipeäksi. Ensimmäisenä ryntäsin tietokoneelle. Etsin kaikki tiedot eilisestä yrityspomosta (olin saanut hänen käyntikorttinsa). Kyseisen yrityksen pomo hän ei ainakaan ollut, enkä löytänyt miehestä mitään tietoja. Puhelinnumero oli myös tekaistu. Säälittävää, meneeköhän tuohon lankaan joku.