kylläpäs, ehkä sittenkin, ehkä ei

Olen elänyt hiljaiseloa ja mietiskellyt. Käyttänyt siis aivojani ihan kunnolla.

Lähinnä ajatuksissa on pyörinyt herra H. ja oma tämän hetkinen elämäni. Mitä elämäni olisi jos nyt ottaisin ja lähtisin? Olisiko siinä edes mitään järkeä vai onko parempi näin?

Ajattelemalla nämä asiat eivät parane, mutta olen liian laiska tekemään asioille mitään. Menkööt omalla painollaan. Ja tiedän senkin, että silloin vain valitan ja pohdiskelen, mutta itsepähän haluan itseäni kiduttaa.

aikuistenlelut

Kyllä jokaisella naisella pitäisi olla jonkinnäköinen seksilelu. Voi taivas kuinka käteviä ne onkaan miehen puutteessa. 

nimim. illalla monta orgasmia

miehet ovat marsista ja naiset venuksesta

Minun mies on seonnut. Se ottaa minut aamuisin herättyään kainaloonsa. Olin aivan puulla päähän lyöty kun näin tapahtui ensimmäisen kerran. Muutamana aamuna tätä jatkui ja sitten se taas lopahti. Mies alkoi valittaa kuinka hänelle tulee kuuma jos olen liian lähellä. Eikä muuten tippunut seksiä yritykseistäni huolimatta, ehkä olin liiankin hätäinen ja läheisyys loppui siihen. Ehkä en enää osaa tehdä aloitetta vaikuttamatta täysin tyrkyltä ja silti niin avuttomalta.

Mies on lähdössä kavereineen reissuun pariksi-kolmeksi päiväksi. Olen jo valmiiksi aivan täpinöissäni tulevasta rauhasta ja vapaudesta.

maksaanyt siitä, että näkee silmillään.

voi persuus. Istun kotona verhot kiinni enkä uskalla hievahtaakaan. 

Olin äsken tupakalla kun pihaan kaartoi auto, jota en siinä aikaisemmin ollut nähnyt. Autosta hyppäsi ulos lihava mies salkun kanssa ja olin näkevinäni jotain tv-lupaan liittyvää. Koska minä en sitä maksa periaatteestakaan, pinkaisin siälle jättäen tupakan puoliksi polttamatta ja suljin kaikki mahdolliset verhot ja tv:n. 

Setä paineli ensin naapuriin, sitten toiseen. Eipä siis taida kovin moni täällä maksaa lupiaan ;D Ei ole vielä meidän ovikello soinut, mutta en todellakaan mene avaamaan jos näin käy. Mielessäni käväisi jo telkkarin piilottaminenkin. Valitettavasti se on niin iso ja painava, etten jaksaisi sitä mihinkään sängyn alle edes roudata. Miläs sitten olisin naamioinut telkkarin paikan, olisihan se muuten ollut aika läpinäkyvää.

Toivottavasti salkkusetä katoaa pihastamme pian, sillä minun pitäisi lähteä töihinkin kohta. 

Enkä sitten ota keltään mitään saarnoja vastaan! Olen päättänyt että minä en turhasta maksa. Minun puolestani voisivat pistää ylen-knavat maksukortille niin saisivat ne maksaa maksunsa jotka niitä kanavia seuraa. Muutenkin on jo aivan järjetöntä tuo, että osa mainoskanavistakin on maksukortilla.Ei luulisi rahan niiltä firmoilta loppuvanja silti työntävät televisiosta katsojille lähes pelkkää sontaa.

Tässä maailmassa peritään kohta maksu jo hengitysilmastakin, vai tehdäänkö niin jo?

pieni ja kiero mieleni

Lauantaina töiden jälkeen eksyin yhdelle, mutta niinpähän se humahti tappiin asti. Ja enkö vaan törmännyt taas siihen samaan mieheen. Siihen päiväuneeni.

Eilen katselin Vicky Cristina Barcelona -elokuvan. Elokuva itsessään oli harvinaisen typerä ajatellen kuinka tunnettuja näyttelijöitä siinä on. Silti ne suhdekiemurat pistivät minut ajattelemaan, että olisiko se nyt niin väärin jos maistaisin kiellettyä hedelmää. Kokeilisin, että onko se nyt perkele niin ihmeellinen oikeasti.

naapurin villit kakarat

Mä olen korviani myöten täynnä naapurin mukuloita. Ne penteleet on kasvatettu ehkä multapellossa tai kynnösmaalla, jos on kasvatettu ollenkaan. Kukaan ei ehkä koskaan ole kertonut niille, että maailma ei pyöri heidän napansa ympärille. Saman tarinan voisi kertoa myös heidän äidilleen.

Kolme oikein soman näköistä tyttöä. Somaa niissä on vin se ulkokuori. Syksyisin lentelee ruusunmarjoja ikkunoihin, tuskin niitä heittelee naapurin kuuro mummokaan. Pihalle ilmestyy ällöttävän iloisen värisiä muovileluja, eikä niitä siivota pois. Minä ajan autolla niiden yli ja myhäilen innoissani. Seuraavassa hetkessä kuulen kotiini asti kovaa parkua ja jatkan myhäilyäni.

Lapsukaisilla on tapana leikkiä kotonaan turhankin äänekkäästi ja voimakkaasti hypähdellen. Olen usein toivonut, että painovoima katoaisi ja voisin hyppiä vastalahjaksi omassa katossani. Sen sijaan laitan telkkarin täysille ja otan erän kopitteluharjoituksia tennispallolla kattoa vastaan. Mukavaa ja kehittävää.

Kakarat soittavat ovikelloamme juuri kun olen saanut yöpaidan päälleni ja vain siksi, että haluavat silittää kissaamme. Argh. Ovat niin kiinnostuneita kissastamme, että painavat nenänsä jälkiä ikkunoihimme vain nähdäkseen vilauksen kissastamme.

Penskat eivät tiedä, että autonalle jääminen sattuu. Se sattuu enemmän kuin lelun hajoaminen. Pihasta lähtiessäni, on mahdotonta tietää mistä ne juoksevat auton alle, taakse tai päättävät laskea pulkalla päälle.

Eikä niiden äiti välitä, se vetää kessua ja juoruaa puhelimessa. Hyppikööt muksut missä tykkää.

sadat ranskikset kiitos!

Eipä menty syömään sunnuntaina, eikä maanantainakaan. Mutta tiistaina tipahti tekstiviesti luuriini ja kuvittelin sen taas olevan joku mainos, ei mulle muualta viestejä tule. Tämä viesti olikin ihan eri maasta. Ei ollut mainosmaailmasta, oli ihan täyttä totta.

Oma mies oli päättänyt lähteä moottorikelkkailemaan ilman minua vaikka tietää, että rakastan kelkkailua. Menkööt perkele, minä lähden ulos.

Alle tunnissa löysin itseni istumasta pikaruokalasta sen komean, kaljun YSTÄVÄN kanssa. Juteltiin niitä näitä, kyselin viikonlopusta ja kerroin omastani. Eipä ollut mies selvinnyt sen pimatsun luo, vaan oli oksentanu lähes tyttelin kengille. Ai että minä nauroin, nauroin ja olin vähällä itkeäkin.

Aika kului liian nopeasti, olisin halunnut sen kestävän ikuisesti. Minulla olisi kerrankin älyllistä seuraa. Olisin voinut syödä vaikka sadat ranskalaiset, jos olisin kehdannut.

Koko syöminkien aikana en ajatellutkaan juuri mitään seksuaalista, söin vain ranskalaisteni ohella miestä silmilläni. Ehkä flirttailimmekin leikkisästi, kuten kenen tahansa kanssa mutta niin tarkoituksellisesti.

Viimein päästyämme parkkikselle, mies otti minua kädestä pysäyttääkseen minut ja halasi. Halasi niin lämpimästi ja kovasti, että mielessäni kävi jo seksi. Ote irtosi ihan liian nopeasti ja typerä lause pilasi koko hetken; "olipas mukava käydä sun kanssa syömässä ja vähän höpistä". En kyllä tiedä mitä odotinkaan edes, tuskin ainakaan mitään valtavia rakkaudentunnustuksia.

Kotimatka meni huokaillessa, jonkinlaisessa morkkiksessa ja miettiessä. Koti-ovella karistin kaikki tunteet harteiltani ja tervehdin iloisesti kotona röhnöttävää miestäni. "Käväisin tyttöjen kanssa syömässä, ootko sä jo syöny?".

Kaikki olisi taas kuten ennenkin, paluu arkeen on aina kuin tippuisi kylmään ja pimeään kaivoon jossa kuitenkin on se pieni lämpöinen ajatus.

Kai jokaisella tytöllä silti pitää olla omat päiväunensa?

joko sitä ehtoollisviiniä ois tarjolla...?

Läheisen ystävän pojalla on rippijuhlat tuloillaan ja olen pähkäillyt pääni puhki lahjaidean kanssa. En halua todellakaan antaa mitään perinteistä hopeahässäkkää.

Poika on kova jääkiekkoilija ja tähtääkin siinä pitkälle. Puntitkin kai nousevat jo ihan hyvin. Alistuin jopa käymään kultaliikkeessä asian puitteissa, mutta se täti alkoi heti tyrkyttää minulle jotain mautonta hopeakehystä, koruja ja muuta yhtä "tarpeellista". Kaikkien lahjojen hinta kipusi helposti yli sadan euron. Ei jumalauta.

Itse sain aikoinani niin mauttomia koruja ja muitakin helyjä, ettei niistä ole yksikään jäänyt mieleen, tuolla ne ovat jossain kaapinpohjalla ja mielessä on oikeasti käynyt niiden myyminen.

Pelkkä rahalahjakin on niin tylsä, vaikka sitähän ne nuoret toivoo ja tarvii. Jotain huumoria siihen pitäisi kuitenkin sopivissa puitteissa keksiä. Poika ei itsekään (onneksi) halua mitään jeesustelujuhlaa.

oisko menkat tulossa...?

Miksi, oi miksi nämä naisen hormonit heittelevät laidasta laitaan niin helvetin usein? Jos toiset käyttävät lausahdusta "kun mä olen niin raskaana" niin voinko minä sanoa, että "kun mun hormonit niin heittelee".

Illalla kuvittelin oikeasti rakastuvani omaan mieheeni uudestaan. Se nimittäin KESKUSTELI minun kanssani. Ihan kahdestaan. Ja sekin puhui, en vain minä.

Olin myös aika lähellä saada, mutta jäi kuitenkin haaveeksi...

rennot kännit

Keuhkoon sattuu, kurkkua kuivaa ja hengitys haisee eksoottiselta kolmen hammaspesunkin jälkeen.

Vihdoin eräs vanha ystäväni sattui tulemaan käymään kotiseuduillaan ja pääsin oikein tyttöjen kesken ulos. Kyllä se on niin mukavaa. Tuli ehkä juoruttua koko vuoden edestä, poltettua tupakkaa turhan paljon ja juotua pää täyteen.

Ystäväni lähti konttailemaan kotiin jo ennen pilkkua, mutta itse en malttanut luovuttaa vaan jäin jutustelemaan tuttujen kanssa. Pilkun jälkeen istui tupakkahuoneessa viereeni se sama mies joka on vetänyt minua puoleensa monien vuosien ajan, mutta suutelua pidemmälle en ole koskaan ehtinyt hänen kanssaan. Tällä kertaa mies oli niin humalassa, että pyörähti lähestulkoon syliini ja kuolasi korvaani epämääräisiä lauseita joista en ihan varmasti saanut selvää.

Pian tipahdin todellisuuteen kun joku misukka tuli ilmoittamaan jätkälle, että olis nyt lähdössä. Katselin huvittuneena misukkaa, että noinkohan tuolta mieheltä enää mitään irtoo ja toivotin hyvää yötä molemmille. Miespä ei ollutkaan ihan lähtökuopissaan vaan juoksi MINUN perääni pyytäen minut syömään seuraavalle päivälle, että ehdittäisiin rupatella. Huikkasin vain takaisin, että eikun viestiä pistämään jos muisti aamulla alkaa palailemaan. Aina mulle ruoka kelpaa hyvässä seurassa, kun tiedän että tarkoitus ei ole ostaa minua sänkyyn (vaikka menisin sinne mielelläni jos voisin).


Kotimatkalla mietin, että taasko piti olla niin typerä ja antaa kiusata itseään. Miksi sitä ei voi vaan moikata ja kävellä ohi.


Krapulapanetus on jotain ihan sairasta ja vielä sairaampaa on se, ettei mieheni ymmärrä vinkkejäni eikä edes sitä jos kokeilen sanoa suoraan. Typerä kuin saapas, vai miten sitä sanotaan.