keskiviikko 6. toukokuuta 2009

seisoa

Minulla on todisteita, että minun miehelläni seisoo sittenkin! Ei, en päässyt koskemaan sitä. En edes näkemään itse vehjettä.

Revin miehen ylös potkimalla aamulla, että nyt ois päästävä töihin ja alappa lähteä viemään kun kerran auton itsellesi haluat päiväksi. Mies pomppasi ylös ja vetäisi verksat jalkaan. Minä näin kuinka housuissa kohosi mahtava aamustondis. MINÄ NÄIN!

Voi miten minä kaipaankaan sitä. Jos edes vähän.

Voiko minun elämäni olla enemmän Anna-Leena Härkösen Ei kiitos -kirjasta kopioitua. Paitsi etten ole nelikymppinen, enkä saa edes säälistä pientä kosketusta muumioituneeseen värkkiini omalta mieheltäni.

Mitähän tämä helvetin elämä on kymmenen vuoden päästä kun nyt on jo näin kuivaa (paitsi viinan suhteen). Elänkö minä tässä nyt säälien itseäni vai miestäni?

1 kommentti:

Lilith kirjoitti...

Minäpä kerron!
Se on semmosta, että löydät uuden joka tikkaa sua kuin singeri. Aamulla illalla päivällä.

Siis minähän en tietenkään ole semmoisessa tilanteessa ollut. Vaan yks, öh, kaveri, tiäks.